Ihana - kamala - ruoka!

Täällä sitä taas kirjoitellaan kun nukkumatti ei tuu :D Tulin tunti sitten kotiin iltavuorosta, ja täytyy sanoa että oli ihan jäätävä nälkä kun pääsin kotiin. Vedin aamupäivällä aika super tehokkaan kiertoharjoittelu HIIT - treenin, ja huomaa kyllä, että aineenvauhdunta on aivan kierroksilla treenistä :) Iltavuoron vuoksi myös päivällinen sitten "hieman" lykkääntyi, ja tuli vielä niin kiire käyttämään meidän torstaista saunavuoroa että sain ruokaa suuhun vasta äsken :D Voin sanoa että ei ehkä ihan fiksuimmin ajoitettu tämän päivän ruokailut... Mutta enää ei voi mitään. Pitää syödä vielä vähän lisää ennen nukkumaan menoa :D

Nälkäpäissäni aloinkin pohtia ruokaa noin yleensä, sekä suhtautumistani ruokaan ja ravintoon.
Tällä hetkellä sanoisinkin, että suhtautumiseni ruokaan on melko neutraali (tai hyvä). Pyrin syömään arkena perus terveellisesti, ja syömään paljon kasviksia sekä vihanneksia ja juomaan runsaasti vettä.
Syön yleensä 4-6 kertaa päivässä, muutaman tunnin välein. Kroppani tuntuu tarvitsevan energiaa säännöllisin väliajoin, ja jos en kunnioita kehoni tahtoa, se kyllä tuntuu ja sitten kaduttaa :D Viikonloppuisin herkuttelen enkä ota turhaa stressiä siitä mitä suustani tuolloin alas pistän. Toki joskus liika makean mättäminen kostautuu  huonovointisuutena, mutta jopa haluan kärsiä siitä silloin tällöin, koska herkuttelu on vaan niin mukavaa ;) Itse en usko dieetteihin enkä kepulikonsteihin, vaan terveellisiin elämäntapoihin ja säännölliseen ruokarytmiin. Uskon monipuolisuuteen monessa asiassa ja niin myös ravinnossa. Toki jokainen ihminen on erilainen ja osa meistä voi olla vaikka allergisia, sekä muutenkin eri ihmisiin pätevät eri tavat. Itse kuitenkin pyrin syömään monipuolisesti, enkä välttele esimerkiksi viljoja tai maitotuotteita koska oma vatsani kestää ne hyvin. Puhdistettua viljaa pyrin silti käyttämään mahdollisimman vähän, ja olen huomannut ettei esimerkiksi valkoinen pasta edes pidä nälkääni kuin hetken.

Ruoka pitää naisen tiellä! :D Vai miten se nyt menikään ;)

 Ne ketkä minut tuntevat, tietävät kuitenkin etten suinkaan ole suhtautunut ruokaan samalla tavalla. Olen ollut hyvinkin neuroottinen ruuan suhteen, ja täytyy sanoa, että ihan kantapään kautta olen oppinut suhtautumaan ruokaan näin, miten siihen nyt suhtaudun. Toisaalta hyvä niin, sillä ehkä olisin muuten edelleenkin kiinni vanhoissa tottumuksissa. Elämä on kuitenki paljon mukavampaa näin :)

Ruokaaaa! :D (ja lupaan panostaa tohon esillelaittoon sit joskus kun en kokkaa hirveessä nälässä ;))

 Oma elämäni oli parikymppiseen saakka ruokavalion osalta hyvinkin niukkaa ja epäsäännöllistä. Ihan hirvittää nyt ajatella, kuinka olen kehoani kohdellut. Vaikka harrastin kilpaurheilua jopa 10 tuntia viikossa, en juurikaan välittänyt siitä, mitä suuhun pistin. Saatoin elää koko päivän pelkällä suklaapatukalla ja sämpylällä, ja sitten treenien jälkeen illalla vedin salaattia ja ruisleipää ennen nukkumaanmenoa. Energiavaje kostautui mässäilynä, ja tottakai aivan helvetillisinä morkkiksina siitä mässäilystä. Samoihin aikoihin minua vaivasi myös paha paniikkihäiriö (mikä elämäntapamuutosteni jälkeen on muuten haihtunut lähes olemattomiin). Olin aina sairastellut enemmän, kuin kaverini ja siskoni, mutta parinkympin kieppeillä ajauduin entistä pahempaan sairastelukierteeseen, josta seurasi lopulta paha suolistosairaus vuonna 2009. Tästä alkoikin elämässäni käännekohta. Tajusin että muutos oli tehtävä ja pikkuhiljaa aloin muuttamaan ruokailutottumuksiani. Kehoani kuunnellen, tajusin kuinka paljon kroppa tarvitsi energiaa ja aloin syödä säännöllisesti ja terveellistä ruokaa. Ruokavaliooni tuli mukaan kasvikset, täysjyvä, kunnolliset lämpimät ruuat sekä vähensin sokerin määrää radikaalisti. Tottahan minun ääripää - ihmisenä oli pakko sitten käydä myös siellä toisessa ääripäässä ja hommahan lähtikin melkolailla lapsesta jossain vaiheessa. Fitistä tytöstä tuli riutunut ruipelo, joka ei saanutkaan enää voimaa urheilusta tai ravinnosta. Homma tyssäsi jälleen vuonna 2011 suolistosairauden uusiutumiseen. Vasta tämän jälkeen asiat alkoiva vähitellen muuttua terveeseen "kultaisen keskitien" suuntaan ja nyt ollaan sitten tässä hetkessä, ja tässä tilanteessa (johon olen varsin tyytyväinen) :) Matkan varrella olen oppinut hirveästi itsestäni ja oppinut myös olemaan itselleni hieman armollisempi. En ehkä enää ole se kaikista fitein tyttö, mutta kehoni ja mieleni voi paremmin kuin aikoihin. Urheilu ei tunnu pakkopullalta vaan saan siitä valtavasti energiaa. Olen myös oppinut tykkäämään itsestäni ihan juuri tällaisena, kuin mitä olen (vaikka tottakai niitä huonojakin päiviä tulee ja menee) :D

Tulipas pitkä selostus ;) Miten te suhtaudutte ruokaan? Entä miten erikoisruokavalioiden noudattajat koette asian vaikuttavan elämäänne tai ruokarytmiinne?

 Muistakaa nauttia ruuasta ja kuunnellaan kehojamme, kroppa kyllä kertoo meille mitä me tarvitaan :) (Jos se kroppa käskee jatkuvasti ahmimaan hullunlailla mättöä, niin kannattaa toki ekä miettiä onko sitä tullut kuunneltua kroppaa ylipäätänsäkään ;)) Minä sanon taas hyvät yöt, iltapalan (yöpalan) äärelle mars! :D