Kevättä kohti!

Eipä ole taas hetkeen musta kuulunut. Katsoin että viimeksi tammikuussa olen kirjoitellut. 

En normaalistikkaan ole maailman aktiivisin bloggaaja, ja bloggaan enemmän meiningillä "sillon kuin huvittaa" kuin kovin säännöllisesti, mutta kuitenkin blogihiljaisuuteen on ollut suurempikin syy.
Syy nimeltä väsymys, tunnetaan myös nimellä uupumus. Oikeastaan jo pikkuhiljaa syksyn mittaan väsymys alkoi nostaa päätänsä ja sen merkkejä itseeni ja elämääni alkoi ilmestyä. Hyvin kauan yritin olla välittämättä tuosta pirulaisesta, mutta lopulta (ehkä noin kuukausi sitten) oli pakko pysähtyä. tajusin, että asian välttely ja oman uupumuksen pakoilu ei auttaisi asiaa sitten yhtään. Kuulostaa nyt ihan hirveän synkältä :D Ei se nyt sitä pelkästään ole ollut. On ollut paljon mahtavia ja ihania asioita elämässä, mutta väsymyksestä jothuen tuntuu, että en viime aikoina ole saanut niistä niin paljoa irti.

Jossain vaiheessa tajusin, että joulukuisen Kanarian lomailun jälkeen en ollut tuntenut itseäni hetkeäkään levänneeksi. Myös loman loppumisen jälkeen silmäni aukesivat ja tajusin, kuinka väsynyt jatkuvasti olen. Kuinka loman aikana sairasteluista huolimatta olo oli ollut levollinenm uni tuli illalla silmään nopeasti ja olo oli ympäri päivän energinen ja hyvä. Loman jälkeen olotila kuitenkin muuttui kuin veitsellä leikaten. Myös jatkuvat vatsa-oneglmani palasivat saman tien, kun palasin arkeen.

Väsymykseni on sellaista laatuaan, joka ei lähde nukkumalla. Nukkumaan mennessä kun pitäisi rauhoittua, ajatuksia pyörii vain enemmän ja enemmän päässä. Heräilen jatkuvasti ja aamulla jalat tuntuu levottomilta ja olo ei ole levännyt vaikka kellon mukaan olisi nukkunut 10 tuntia. Tällaista meininkiä on tosiaan kulunut puolikas vuosi ollut, jos mietin niin todennäköisesti jo pidempäänkin. Suunta on kuitenkin nyt ylöspäin, ehkä jo ihan siksi, että on itse tiedostanut asian. Tästä "pysähtymisestäni" ja asian tiedostamisesta sekä hyväksymisestä (karvaasti niellen) saakka tuntuu ainakin, että suunta olisi ollut jo parempaan päin. Olen myös yrittänyt harjoittaa keinoja, jotka auttisivat rauhoittumaan. Tavoitteena on myös ottaa mahdollisuuksien mukaan palkatonta vapaata töistä ja tehdä enemmän aikaa itselle. Antaa itsensä levätä silloin kun on väsynyt. Ihanatkaan asiat ei tunnu oikein miltään jos joutuu vain jatkuvasti pakottamaan itsensä niihin.

Onneksi viimeisen muutaman viikon aikana oma vireystaso on jo ollut hieman parempi. Uniongelmani ovat edelleen vielä ehkä se inhottavin puoli, mutta olen kuitenkin saanut nukuttua edes välillä syvempää unta ja tuntenut itseni yön jäljiltä levänneeksi. Olen oppinut, että tiistai iltana töiden jälkeen ja vielä keskiviikkonakin olo voi olla jopa suht virkeä eikä  enemmän kuin katujyrän alle jäänyt :D Toisinaan olen jo tuntenut oloni kuin toiseksi ihmiseksi, ei oo helppoa tolle puolisollekaan jos meikäläinen on aina kiukkunen kuin ampiainen :D Toivon todellakin että suunta olisi nyt nousujohteinen ja kevään aikana energiat kohenisi sitä mukaan kuin kevätaurinkokin alkaa lämmittää :)! Ihan jo valo tuo uudenlaista voimaa ja energiaa pitkän syksyn ja talven jäjiltä.

Alle vielä kuulumisia kuvien muodossa viimeajoilta. Pienet asiat  ja laatuaika läheisten kanssa kummasti piristää päivää vaikka olis mieli maassa :) Koetan olla hieman aktiivisempi ja laittaa vaikka ihan viimeaikojen treeni ja muita normikuulumisia vielä lähiaikoina.

Terveysversio juustokakusta, tai juustorahkakakku siitä tuli :)

Ostin kukkia. Ihan itselle. Piristykseksi :)

Kerkesin ikuistaa talven pakkaset silloin kun ne meilläpäin käväisivät. Ulkoilma tekee aina ihmeitä fiilikselle!

Siskon kanssa vanhoista romuista eroon kirpparilla :)

Lapsenmieliset lähti käymään Sealifessa, mukavaa piristystö harmaaseen helmikuiseen sunnuntaipäivään